Toukokuussa 2013 uutisoitiin kuinka Rainbown pakastekasviksissa oli mukana hulluruohoa. Kun tämä oli paljastunut, S-ryhmä oli tehnyt ajon kassajärjestelmäänsä ja hakeneet tuotetta ostaneiden S-etukorttien numerot. Nämä numerot oli yhdistetty Asiakasomistaja -ja asiakasrekisteriin ja asiakkaita oli tiedotettu kuolemanvaarasta ja pyydetty palauttamaan tuotteen takaisin ostopaikkaan.
Mielenkiintoinen ilmiö tässä tapahtumassa oli se, että elintarviketurvallisuuden sijaan huomio kiinnittyi siihen mitä tietoa kauppaketjut keräävät asiakkaistaan. Petteri Järvinen kirjoitti blogissaan kuinka kauppa vaikenee siitä mitä tietoa keräävät asiakkaistaan. Hänen mukaansa kauppaliikkeet eivät kerro tarpeeksi tarkkaan keräämistään tiedoista. Lisäksi tietosuojavaltuutettu paheksui sitä, että kerätyistä tiedoista ei ole liiemmin informoitu viranomaisia eikä kuluttuja.
S-ryhmän Asiakasomistaja -ja asiakasrekisterin mukaan asiakkaista kerätään tiettyjä tietoja, joihin kuuluu ostopäivät ja ostosten loppusummat. On totta, että tässä ei kirjoiteta suoraan että asiakkaista tallennetaan myös kaikki ostokset, mutta samassa rekisterissä on myös maininta siitä että tietolähteenä käytetään kauppojen kassajärjestelmiä. Ei tarvitse olla ihmeellisempi tiedemies ymmärtääkseen, että tuollaiseen järjestelmään on pakko tallentaa myös se ostoksien tekijän etukortin numero, jotta ostoksista voidaan laskea bonukset. Varsinaisessa asiakasrekisterissä ei näin yksityiskohtaisia tietoa tallenneta, ellei asiakas ole ottanut käyttöönsä erillistä kuittipalvelua.
Parhaimmillaan asiakastiedon tallentaminen parantaa asiakaskokemusta, mahdollistaa kohdennettuja palveluja sekä parantaa asiakasturvallisuutta. Elintarviketurvallisuus ei ole tietosuojakysymys eikä tulevaisuuden elintarvikekriisejä ainakaan auta se, että dataa aletaan pelätä.
