Elintarviketurvallisuus ei ole tietosuojakysymys

Toukokuussa 2013 uutisoitiin kuinka Rainbown pakastekasviksissa oli mukana hulluruohoa. Kun tämä oli paljastunut, S-ryhmä oli tehnyt ajon kassajärjestelmäänsä ja hakeneet tuotetta ostaneiden S-etukorttien numerot. Nämä numerot oli yhdistetty Asiakasomistaja -ja asiakasrekisteriin ja asiakkaita oli tiedotettu kuolemanvaarasta ja pyydetty palauttamaan tuotteen takaisin ostopaikkaan.

Mielenkiintoinen ilmiö tässä tapahtumassa oli se, että elintarviketurvallisuuden sijaan huomio kiinnittyi siihen mitä tietoa kauppaketjut keräävät asiakkaistaan. Petteri Järvinen kirjoitti blogissaan kuinka kauppa vaikenee siitä mitä tietoa keräävät asiakkaistaan. Hänen mukaansa kauppaliikkeet eivät kerro tarpeeksi tarkkaan keräämistään tiedoista. Lisäksi tietosuojavaltuutettu paheksui sitä, että kerätyistä tiedoista ei ole liiemmin informoitu viranomaisia eikä kuluttuja.

S-ryhmän Asiakasomistaja -ja asiakasrekisterin mukaan asiakkaista kerätään tiettyjä tietoja, joihin kuuluu ostopäivät ja ostosten loppusummat. On totta, että tässä ei kirjoiteta suoraan että asiakkaista tallennetaan myös kaikki ostokset, mutta samassa rekisterissä on myös maininta siitä että tietolähteenä käytetään kauppojen kassajärjestelmiä. Ei tarvitse olla ihmeellisempi tiedemies ymmärtääkseen, että tuollaiseen järjestelmään on pakko tallentaa myös se ostoksien tekijän etukortin numero, jotta ostoksista voidaan laskea bonukset. Varsinaisessa asiakasrekisterissä ei näin yksityiskohtaisia tietoa tallenneta, ellei asiakas ole ottanut käyttöönsä erillistä kuittipalvelua.

Parhaimmillaan asiakastiedon tallentaminen parantaa asiakaskokemusta, mahdollistaa kohdennettuja palveluja sekä parantaa asiakasturvallisuutta. Elintarviketurvallisuus ei ole tietosuojakysymys eikä tulevaisuuden elintarvikekriisejä ainakaan auta se, että dataa aletaan pelätä.

Mobiilitoive vuodelle 2013

Elämme vuotta 2013 ja mobiililaitteita käytetään yhä enemmän. Eräs ärsyttävimmistä piirteistä verkkosivuilla on se, että mobiililaitteilla surffaaville kävijöille tarjotaan mahdollisuutta siirtyä mobiilioptimoidulle sivulle. Usein tämän hyväksyminen vie usein palvelun etusivulle eikä sille sivulle, jonne on pyrkimässä esimerkiksi sosiaalisen median kautta jaetulla linkillä. 

Helppo ratkaisu tälläiseen suunnitteluaivopieruun on suunnitella verkkosivut siten, että ne hyödyntävät CSS3-tyylien media queries -ominaisuuksia. Näin voidaan määritellä omat tyylit niin pöytähärvelille, matkapuhelinhärveleille ja tehdä verkkosivuista käytettävämpiä. 

Tässä oli toive ja ohjeet vian korjaamiseen. Oletan, että ei tarvitse huonoja sivuja jatkossa käyttää.

Eduskunnan äänestysten hakurutiinit R-kielelle

Toteutin Sorviin Biomi.orgin eduskuntaäänestysrajapinnalle rutiinit, joiden avulla niitä voi käyttää suoraan R-kielestä. Kyseessä on muutama aivan yksinkertainen funktio, joiden avulla voi hakea äänestyksiä esimerkiksi ehdokkaan tai tietyn hakusanan avulla.

Lisää tietoa toiminnallisuudesta voi lukea louhoksen blogista ja käyttöesimerkkejä löytyy datawikistä. Koodi on toimivaa, mutta ei täydellistä: jos sinulle tulee virheilmoituksia tai keksit parempia tapoja toteuttaa jonkin jutun, niin otan mielelläni kehitysideoita vastaan.

Raspberry PI pikaohjeet suomeksi

Raspberry PI, josta kirjoitin jo edellisessä kirjoituksessani on erinomainen ympäristö tietotekniikan perusteiden opetteluun koska hinnallakaan ei ole pilattu. Raspberry PI:n käyttöönottoon sekä käyttöön löytyy paljon ohjeita verkosta, mutta suurin osa näistä ohjeista on kirjoitettu englanniksi. Nykyään jokainen varmasti osaa lukea myös englannin kielistä tekstiä, myös nuoremmista lapsista, mutta ajattelin kuitenkin kirjoittaa suomeksi pikaohjeet joiden avulla kuka tahansa suomea puhuva pystyy ottamaan laitteen käyttöön.

Raspberry PI ylhäältä päin

Raspberry PI:n ethernet ja USB-liittimet

Muistikortti liitettynä Raspberry PI:hin

Lyhyet ohjeet Raspberry PI:n käyttöönottoon


1. Tilaa tuote verkkokaupasta ja odota neljä kuukautta, että posti tuo koneen. Kun tämä vaihe on valmis, tule takaisin blogiini ja jatka kohdasta kaksi. Jos sinulla on jo laite, voit siirtyä kohtaan kaksi. Tämä kohta on tässä huumorimielessä kirjoitettuna ja huomio tästä on varuiksi, koska ihmiset loukkaantuvat helposti nettikirjoittelusta nykyään.

2. Varmista, että löytyy seuraavat laitteet kotoasi. Jos ei löydy, kaverilta kipinkapin lainaamaan tai lähimpään kauppaan ostamaan:

• SD-muistikortti (class 4, > 2Gb)
• USB hiiri ja näppäimistö
• HDMI-kaapeli (tai komposiittivideokaapeli)
• Virtalähde (esimerkiksi Samsung Galaxy S2-puhelimen käyttämä laturi soveltuu hyvin virtalähteeksi)
• Valinnaisena on lisäksi verkkokaapeli, jos haluat koneen kiinni verkkoon
• Hyödyllinen lisä on myös koneella oleva muistikortinlukija, jolla voit kirjoittaa käyttöjärjestelmän kortille

3. Lataa Raspberry PIn sivuilta haluamasi käyttöjärjestelmä omalle tietokoneellesi. Itse valitsin Debian "squaazen", sen enempää perustelematta. Jos sinulla on oma mielipide siitä, mikä käyttöjärjestelmä sinun pitäisi ottaa käyttöön tuskin sinun tarvitsee lukea tätäkään ohjetta. Windows -käyttöjärjestelmän puute saattaa mietityttää monia: tälle on selityksenä se, että Windows-käyttöjärjestelmät ovat vain aivan liian raskaita.

4. Kun olet ladannut käyttöjärjestelmän, sinun on kirjoitettava ladattu käyttöjärjestelmä muistikortille. Pura käyttöjärjestelmä johonkin hakemistoon (vaikkapa siihen, mihin latasit sen). Windows -koneella käyttöjärjestelmän kirjoittaminen kortille tapahtuu Win32DiskImager -nimisellä ohjelmalla (kuva alla). 

Laita muistikortti koneen muistikortinlukijaan suorita ohjelma ja valitse ohjelmassa Image File -kentän viereisestä painikkeesta aukeavasta valikosta aikaisemmin purkamastasi hakemistosta debian6-19-04-2012.img-niminen tiedosto.  Device -valinnassa pitäisi näkyä koneeseen laittamasi muistikortti. Ole tarkkana siitä, mistä levystä on kyse! Jos et ole varma mikä on koneelle laittamasi muistikortti, voit testata sen niin että otat kortin pois ja käynnistät ohjelman uusiksi ja katsot mitä näkyy. Kun lisäät muistikortin koneeseen, niin se näkyy näiden edelläolevien lisäksi. 

Kun tiedosto ja oikea kortinlukija on valittu oikein, paina Write ja odota. 

5. Kun olet onnistuneesti kirjoittanut käyttöjärjestelmän muistikortille, ota Raspberry PI ja kytke siihen SD-muistikortti (johon on toivottavasti kirjoitettu käyttöjärjestelmä aiemmassa vaiheessa) , hiiri, näppäimistö, näyttö sekä viimeisimpänä virtakaapeli. Raspberry PIssä ei ole varsinaista virtakytkintä, mikä tarkoittaa sitä että kone käynnistyy heti kun kone saa virtaa. Ensimmäisellä käynnistyskerralla ruudulle ilmestyy monenlaista tekstiä ja todennäköisesti kone haluaa käynnistää itsensä myös kerran uusiksi, ennen kuin pääsee tositoimiin. 

6. Kone on käyttövalmis, kun ruudulla kysytään käyttäjätunnusta ja salasanaa. Kirjoita käyttäjätunnukseksi pi ja salasanaksi raspberry. Jos pääsit tähän asti, voit onnitella itseäsi sillä tästä eteenpäin vain taivas ja omat oppimiskyvyt ovat rajana sille, mitä voit uudella koneellasi tehdä. 

7. Jos et ole aikaisemmin käyttänyt Linux-koneita, edessä oleva ruutu voi näyttää oudolta. Kyseessä on Linuxin komentorivi, joka on äärimmäisen tehokas työkalu. Jos haluat kuitenkin tutumman näköisen lähestymistavan, kirjoita komentoriville startx . Tämä komento käynnistää graafisen käyttöliittymän. Jotta saat enemmän irti uudesta järjestelmästäsi, niin suosittelen pysymään vielä hetken komentorivin puolella. Seuraavassa vaiheessa nimittäin asetetaan käyttöjärjestelmän näppäimistö- ja kieliasetukset kuntoon.

8. Asetetaan tässä kohtaa lokalisaatioasetukset kuntoon. Tämä tarkoittaa sitä, että kerrotaan käyttöjärjestelmälle missä maassa ollaan ja minkälaista näppäimistöä aiotaan käyttää. Tämä mahdollistaa sen, että näppäimistöltä tulee se merkki ruudulle mitä painoi sekä mahdollistaa ääkkösten käyttämisen.

Ensimmäisenä kirjoita ruudulle:

sudo dpkg-reconfigure locales

Tämän jälkeen kysytään todennäköisesti salasanaa. Salasanaa kysytään siksi, että olet tekemässä pääkäyttäjänä muutoksia järjestelmän asetuksiin. Kun olet kirjoittanut salasanan oikein, ruudulle ilmestyy hyvin pitkä lista maa-asetuksista, joista voit valita mieleisimmän. Valinta tapahtuu kulkemalla listassa nuolinäppäimillä ja valitsemalla haluamat lokalisaatioasetukset välilyönnillä. Suomessa järkevä asetus on fi_FI.UTF-8 . Lisäksi voi valita myös muita haluamiaan asetuksia ja myös gb_GB.UTF-8 voi olla järkevää pitää valittuna. Valintojen tekemisen jälkeen valitse OK, jolloin asetukset astuvat voimaan. 

Maa-asetusten lisäksi on järkevää korjata myös näppäimistöasetukset, jollei hallitse vieraita näppäimistöasetteluja. Tämä tapahtuu kirjoittamalla:

sudo dpkg-reconfigure keyboard-configuration

Tässä vaiheessa sinulta kysytään minkälaista näppäimistöä käytät jne. Listasta ei välttämättä löydy juuri sitä näppäimistöä, mikä sinulla on mutta voit valita listasta jonkin lähellä olevan. Valintaruudussa liikkuminen tapahtuu taas nuolinäppäimillä. Näppäimistöasetteluksi voi hyvin valita suomalaisen valintalistasta.

Vakavampaa käyttöä varten on syytä tehdä muitakin asetuksia, mutta näillä pääsee alkuun. Raspberry PIn kanssa on hyvänä puolena se, että koneen hinta ei ole mikään suuri ja rikkomisen mahdollisuudet ovat hyvin rajalliset - jos jotakin menee pieleen, niin sammuttaa vehkeen ja kirjoittaa muistikortin uusiksi ja aloittaa alusta.


Lähteinä tässä kirjoituksessa on käytetty:




Lokalisaatio- ja näppäimistöasetusten osalta hyvä lähde on: http://elinux.org/RPi_Beginners (Wikisivu, luettu 13.7.2012).  Sivulta löytyviä vaiheita on yksinkertaistettu sekä käännetty vapaasti suomen kielelle.


Muistikortille kirjoittamisen englanninkieliset ohjeet löytyvät osoitteesta: http://elinux.org/RPi_Easy_SD_Card_Setup

Kokemuksia ja ajatuksia Raspberry PI:stä

Raspberry PI on 25$ arvoinen tietokone, jonka alkuperäisenä ideana on ollut luoda kone, jolla kaikki maailman lapset voivat harjoitella ja oppia ohjelmointia. Ongelmanahan nykyisin tietotekniikan opetuksessa on se, että kaikilla on tietokone ja tietokoneille saa valmiina kaikki ohjelmat joita voi edes kuvitella tarvitsevansa, jolloin itse tekeminen ja tekemällä oppiminen jäävät vähemmälle. Raspberry PIn käyttäminen missään oikeassa opetuksessa taitaa olla melko vähäistä ja se onkin ehkä enemmän teknologianörttien lelu. Tähänkin tehtävään se soveltuu hyvin, koska laitteesta löytyy esimerkiksi GPIO (General Purpose Input/Output), joka avaa laitteelle hyödyntämiskohteeksi vaikkapa erilaiset elektroniikkaprojektit.

Tilasin oman Raspberryni joskus maaliskuun 2012 alkupuolella ja posti toi sen Britanniasta heinäkuun alkupuolella. Ensimmäinen ajatus koneesta oli, että "se on pieni". Kokoa koneella on vähän enemmän kuin luotto- tai pelikortilla. Koska kone on hyvin halpa, sen mukana ei tule mitään ylimääräistä. Jotta koneen saa toimimaan, täytyy nurkista löytyä näppis, hiiri, SD-muistikortti sekä komposiitti- tai HDMI-kaapeli jolla laitteen voi kiinnittää näyttöön tai telkkariin. Lisäksi tarvitaan virtalähde, jollaiseksi sopii esimerkiksi Samsung Galaxy S2 -puhelimen laturi. Näillä pääsee alkuun.

Kun kaikki tarvittava on saatu haalittua kasaan, on muistikortille asennettava käyttöjärjestelmä. Itse kirjoitin kortille Debian Squaaze -distron. Muistikorttini oli halvinta mallia ja siten myös hitain, joten kesti jonkin aikaa että järjestelmä oli saatu kirjoitettua kortille.

Kun käyttöjärjestelmän on saanut kirjoitettua muistikortille, on aika kytkeä kiinni kaikki tarvittavat kaapelit. Kun virtalähteen kytkee koneeseen kiinni, kone boottaa linuxin komentoriville. startx käynnistää graafisen kilkkeen, jos haluaa sellaista käyttää. Debian jakelun mukana tulee lähes kaikki peruskäytössä tarvittavat jutut, joskin pääpaino on opetuskäyttöön suunnitelluissa sovelluksissa - johtuen laitteen alkuperäisistä käyttötarkoituksista.

Palataan vielä laitteen alkuperäiseen tarkoitukseen: "luoda niin halpa kone, että sen avulla lapset ympäri maailman voisivat oppia ohjelmoimaan". Raspberry PI on tähän mielestäni erinomainen. Mielestäni koulujen täytyisi opetussuunnitelmissaan hyödyntää juuri tälläistä teknologiaa iPadien, älytaulujen sekä Microsoft Officen käytön harjoittelun sijaan. Kun oppilaat pääsevät tekemään itse, oppivat he enemmän kuin valmiiden ratkaisujen äärellä. Vaikka "työelämässä tarvittavat taidot" ovatkin tärkeitä, uskallan kyseenalaistaa sen että peruskoulussa (tai edes lukiossa) tarvitsisi oikeasti opetella näitä taitoja. Kun jokainen pääsisi itse kokoamaan, kokeilemaan ja koodailemaan oman laitteen kanssa, niin tietotekniikkaa oppisi ja ymmärtäisi paremmin. Antaa kersojen käyttää kotona uusinta teknologiaa ja opiskellaan koulussa sitä mikä on tärkeää.